Arkikuvahaaste

 

Blogailuun on tullut viivettä, koska tänne asettumisen jälkeen ei ole mitään ihmeempää tapahtunut, tai ainakaan mitään mistä olisi tullut erikseen kirjoiteltua. Tai sitten Sanna on jo ehtinyt raportoida tapahtumista omassa blogissaan (tai blogikirjoitus on työn alla). Kannattaa siis katsella Sannan blogia :)

Facebookin arkiviikkohaasteen kanssa hokasin, että voisihan tänne laittaa kuvia arjesta

 

 

Aamulla töihin punaista mattoa pitkin……

 

Ja iltapalaa töiden jälkeen…

 

Tai sitten keittoa terassilla..

 

Viikonloppuna euroviisuja telkasta…

 

Ja kissoilla on edelleenkin kissanpäivät….

 

Pakettiautoa ostamassa….

Jos sijoitan BC:n exit paketin autoon, onko se sitten pakettiauto? Tarviikohan täällä käyttää 80-lätkää?

Kuten Sanna on blogissaan kirjoittanut, meidän lauantain vakio-ohjelma on ollut kierrellä autokauppoja potkimassa renkaita ja kokeilemassa erilaisia autoja. Koska mielessä ei ole ollut tarkkoja vaatimuksia autosta niin koeajossa on ollut monen moista vempelettä. Uusia ja vanhoja, pieniä ja isoja.

Alunperin tarkoituksena oli ostaa parin vuoden ikäinen “parempi” automaattisedani (mersu, bemari tai audi). Matkan varrella mieli muuttui moneen kertaan, ja jossain vaiheessa aloin miettimään pitäisikö sittenkin ostaa uusi auto. Näin siksi, että noi saksalaiset käytetyt on yllättävän kalliita ja etupäässä manuaalifarkkuja. Käytetyn kanssa pitää myös jossain vaiheessa käydä huollossa, ja kieltä ja paikallisia käytäntöjä tuntemattomana päätyisin kuitenkin maksamaan turistilisää.

Lisähaasteena on se, että haluan auton saman tien, enkä odottaa 2-4kk ennen kuin auto saadaan tehtaalta. Joten haku valikoitui sitten autoihin jotka ovat jo kaupassa. Tämä toki rajoittaa valikoimaa värien, varusteiden, moottorin yms. suhteen. Tämän takia sitten päädyttiin jättämään automaatti pois vaatimuksista…

Täällä on joku autoveron komponentti nousemassa keväällä ja autokaupoilla on kiire tyhjentää varastosta vanhalla hinnalla tilatut autot. En ihan tarkkaan päässyt selvyyteen yksityiskohdista, mutta käytännössä autokaupat ovat tyhjentäneet varastojaan kohtuu hyvillä tarjouksilla, joka toki sopi minulle.

Monen mutkan jälkeen loppusuoralle valikoitui kaksi täysin erilaista autoa budjetin ylä- ja alareunasta. Mazdoja molemmat, CX-5 ja Mazda3 Sedan (tai limousine Itävallaksi).  Jahkasimme asiaa kuitenkin liian pitkään ja joku ehti ostaa  SUV:n ennen meitä. Vastaavan olisi toki voinut tilata, mutta se olisi kestänyt liki pari kuukautta, eli ihan liian pitkään. Ja jäljellä olleet malliston lippulaivat menivät yli budjetista.  

Loppujen lopuksi kaupat tehtiin  alla näkyvästä näpsäkästä kauppakassista jossa on 2.0 bensakone ja paras varustepaketti. 

Nyt pitää vielä saada kilpailutettua pari vakuutusyhtiötä, ja voin käydä hakemassa auton kotiin :)

 

Räntäsadetta ja pankkiautomaatteja

Tännekin meinaa talvi tulla, viimeyönä oli tullut hieman lunta ja koko päivän on sadellut satunnaisesti räntää.  Ei kiva.....Tämä aiheutti myös yllättävän ongelman, kun lumen takia en saanut autoja koeajolle kun niissä on kesärenkaat. Ihme nipottamista…

Autoihin liittyen opin viikolla senkin, että täällä on autoissa vuosittainen vero  / käyttömaksu, joka nousee progressiivisesti tehojen mukaan. Luulin, että Suomen verottaja on poikkeuksellisen kekseliäs, mutta tunnetaan kateusverot näemmä täälläkin. Tämä kai selittää miksi täällä tarjonta tuntuu painottuvan mallisarjan pienikoneisiin kärryihin. No poikeuksiakin on, ja onneksi autot sentäs ovat suomea halvempia. Ja bensakin 30-40c/litra edukkaampaa. Päivän pumppuhinta näyttää olevan 1.299€ sekä bensassa että dieselissä.

Sannan blogia tai facebookkia seuraavat tietävätkin jo, että löydettiin sopiva asunto. Tai ainakin olemme ilmottaneet halukkuutemme erään kämpän vuokraamiseen, sopparia ei vielä ole allekirjoitettu. Mutta eiköhän tässä kaiken pitäisi jo olla selvää kun omistaja on parhaillaan kääntämässä meille sopparia englanniksi. Kohteena on siis 92m2 suht uusi ja erittäin hyväkuntoinen kolmio Geidorfin kaupunginosassa, ydinkeskustan pohjoispuolella. Sannan blogista löytyy tarkempi kuvaus ja joitakin kuviakin asunnosta. Valitettavasti pääsemme muuttamaan vasta maaliskuun alussa...

Ja nyt kun aika ei mene asunnon etsimiseen, voinkin keskittyä auton etsintään :)

Kieliongelmia #1: pankkiautomaatti puhuu vain saksaa paikallista korttia käyttäessä… Kyllähän minä rahaa sain nostettua, mutta ihan tarkkaa tietoa ei ole mitä valintoja sitä tulikaan paineltua. Toivotaan, että näillä ei automaatissa ole mitään ”lahjoitan koko omaisuuteni hyväntekeväisyyteen” nappulaa.

Kieliongelmia #2: jotenkin tuli yllätyksenä, että vakuutusyhtiöiden esitteet ja tarjoukset ovat kaikki saksaksi. Vertaile tässä sitten eri vakuutuksien katavuuksia Google Translaten kanssa. Virkailijat ovat kyllä auliisti kertoneet mitä mikin vakuutus sisältää, mutta kuinka sokeasti minä sitten heitä haluan uskoa kun en ole varma mitä paperilla oikein lukee…

Lopuksi vielä erikoiskiitos postille siitä, että ovat osoitteenmuutoksesta ja postinkääntösopimuksesta huolimatta jakaneet kaikki laskut edelleen meidän entiseen osoitteeseen. Tämän viikon YT:t osuivat täysin oikeaan paikkaan.

Eka työviikko

Nyt on ensimmäinen työviikko takana, eikä ainakaan vielä kaduta. Firma, työkaverit, ja ympäristö vaikuttavat miellyttäviltä. Sanna on omassa blogissaan esitellyt hotellia ja kaupunkia, joten en puutu niihin.

Töissä on eka viikko ollut lähinnä käytännön järjestelyjä ja opiskelua & ihmettelyä siitä mitä firma oikein tekee, ja mitä minun oikein pitäisi tehdä. Mielenkiintoisia ja haastavia hommia on luvassa, kunhan nyt eka pääsee perille kaikista tarvittavista yksityiskohdista. Ja oppii tuntemaan ihmiset, vielä ei osaa yhdistää nimiä ja naamoja.  Onneksi liki kaikkien nimi on Karl, Peter tai Horst, joten arvaamallakin voi pärjätä…. :)

Kaikki ovat olleet avuliaita, ja englannilla pärjää vallan mainiosti sekä töissä että töiden ulkopuolella. Töissä luonnollisesti kaikki puhuvat englantia, mutta siitä yllätyin että yhtä lukuun ottamatta kaikki taksikuskit, pankin, kaupan, ja ravintoloiden tädit, sekä junan lipuntarkastajatkin ovat olleet hyvin kielitaitoisia. 

Töissä on positiivinen yllätys ollut myös ruokalan eväiden laatu, ja myös hinta. Ruokalassa tarjolla 3 ruokalajia, sekä vallan mainio salaattibufetti. Kaikki tähän mennessä tarjolla ollut on ollut varsin maittavaa. Lämmin ruoka (sisältäen alkusopan ja jälkkärin) on vajaa 4€. Salaattibuffet hinnoitellaan painon mukaan, täysi lautasellinen kustansi noin 2.5€.

Negatiivisena piirteenä olen huomannut paikalliset aukioloajat. Kaupat menevät arkena kiinni jo klo 19, joku harva ruokakauppa taitaa olla auki jopa 19:30 saakka. Ne kyllä aukeavat jo viimeistään aamu seitsemältä, mutta silloinhan vielä nukutaan… Sunnuntaina kaikki kiinni. Samaan ollaan toki törmätty lomalla muuallakin Keski-Euroopassa, mutta jos on päivät töissä pitää kaupassa käyntiä pitääkin suunnitella että ehtii sinne aukioloaikana.

Vaikeimmaksi hommaksi tähän saakka on osoittautunut puhelinliittymän avaaminen Sannalle ja nettiliittymän avaus hotellin kalliin ja hitaan yhteyden tilalle. Ei onnistu kun ei ole vakituista osoitetta, joten mennään sitten prepaid-liittymillä.Yllättäen nuo eivät ole juurikaan kalliimmat kun “oikeat” liittymät, joissa joutuisi itse asiassa sitoutumaan 12kk tai 24kk tilaukseen. Joten ehkä parempi näin, ainakin aluksi.  Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että väliaikainen osoite ei aiheuttanut mitään ongelmaa pankkitilien ja luottokorttien saamisen kanssa…

Aikaisemmassa postauksessa elvistelin pääkonttorina toimivasta linnasta. Tiluksilla on myös modernimpia rakennuksia, mutta onnekseni myös meidän tiimi on sijoitettu linnan ylimpään kerrokseen, executive-osaston yläpuolelle. Ilmeisesti isot pomot ovat välikerroksessa tuon parvekkeen vuoksi. Minun huoneen ikkunat ovat yläkerran kolmas ja neljäs ikkuna vasemmalta. OK, ei se ihan oma huone ole, vaan meitä on 4 samassa tilassa.

Tässä rakennus takapihan puolelta. Kerroskorkeutta voi hahmottaa ulko-ovessa olevan pikkuoven avulla, joka on siis ihan normaalikorkeuksinen.

Ja tältä siellä näyttää sisällä….

Onhan siellä sisäpihakin…

 

Ja tässä vielä näkymää omasta ikkunasta. Unterpremstätten on melkoisen maaseutua, Graz on tästä noin 10km vasemmalle.

Työtön, autoton ja koditon

Tänään ollaan ensimmäistä päivää Grazissa. Tai no, olen jo pari kertaa täällä käynyt, mutta ensimmäistä kertaa yhdessä. Ihan kivalta tämä näyttää edelleenkin.

Tajusin myös, että tänään loppiaisena olen työtön, autoton, ja koditonkin...

Olin edellisen firman kirjoilla viimeviikon loppuun saakka ja uusi soppari uuden työnantajan kanssa alkaa huomenna. Joten olen tänään virallisesti ilman työtä, tai between the jobs niinkun työttömät rapakon takana asian ilmaisevat. No, huomenna tämä tilanne korjaantuu normaaliksi. Kunhan vaan löydän konttorille....

Autokin jäi suomeen kun palautin Skodan lähtiessä ALD:lle. Täytyy jossain vaiheessa poiketa täällä autokaupoissa niin tämäkin tilanne korjaantuu. Siihen saakka joutuu pelaamaan julkisilla tai taksilla. Tai vuokraamaan auton.

Ja mitään oikeaa asuntoahan meillä ei täällä vielä ole vaan asustamme väliaikaisesti hotellissa. Tampereen kämppä on tyhjänä odottamassa uutta omistajaa. Mutta eipä tällä hetkellä kumpaakaan voi oikein kodiksi sanoa.

Muutto

Vaikka muuttopäivä on ollut tiedossa jo vaikka kuinka pitkään, pääsi se silti yllättämään. Vielä vuodenvaihteessa puhuttiin, ettei ole yhtään sellainen olo että kohta olisi lähtö edessä, ja sitten tajuntaan välähtikin että tammikuun  2. päivä on jo aikas lähellä, eikä vasta joskus ensivuonna...

Käytännön järjestelyt ovat ainakin tähän saakka sujuneet helposti, koska tuleva työnantaja huolehtii käytännön järjestelyistä. Meidän piti vain ilmoittaa milloin haluamme muuton, paljonko meillä on kamaa, ja milloin haluamme itse lentää Graziin. Helppoa :)

Muuttofirman kaverit tulivat siis sovitusti pakkaamaan 2.1 aamupäivällä ja 3.1 puolenpäivän jälkeen valmis kuorma starttasi euroopan kiertueelle.

En ollut aikaisemmin tutustunut täyden palvelun muuttoon, mutta tälläiseen voisi tottua. Jos muuttoon ylipäätään voi tottua. Koko homma meni kertaluokkaa kivuttomammin ja rivakammin kun perinteinen "kaverit pizza- ja kaljapalkalla parin peräkärryn voimin"-muutto. Itsehän olisimme paketoineet romuja varmaan viikon, mutta ammattilaisilla tähän ja kuorman tekemiseen meni vain reilu päivä! Ja lisäksi nyt ei tarvinnut raahata pesukonetta rappusissa :)

Nyt muutaminen näytti tältä:

Ja toisaalla tältä:

Muuttotiimiin osui aivan mahtavat tyypit. Kuulin etukäteen, että tiimi tulee ruotsista joten odotin / pelkäsin että ohjeistuksen joutuu antamaan ruosteisella lukio-ruotsilla. Väärässä olin, kumpikin puhui suomea. Ja toinen miehistä itseasiassa olikin Tampereelta, vai kuorma-auto ja kuski tuli ruotsista. Varsinkin tämä ruotsalainen rekkakuski (ei tiettävästi sukua Muppet-shown ruotsalaiselle kokille) oli muuttokuljetuksien konkari jolta löytyi "sotatarinoita" jos jonkinlaisesta muutosta ja kommelluksista. Jos Alfa Quality Movingin Kimmo kertoilee Tamperelaisen kolmion tyhjennyksestä hän ei toivottavasti tarkoita meitä :)

Tavaran paljous pääsi yllättämään. Olimme jo etukäteen karsineet kaappien sisältöä aika rankalla kädellä, mutta silti kuormaan kertyi noin 120 muuttolaatikkoa ja satakunta muuta esinettä. Yhteensä liki merikontillinen kamaa. Kuka sen kaiken oikein on ostanut?

Lisää muutosta Sannan blogissa.

Jos oikein ymmärsin kuorman reitin, niin meiltä lähdettyään kuski kävi hakemassa autoon vähän lisää lastia ja valmiiksi kuormatun kärryn Helsingistä (ei sinne konttiin enää paljon kamaa mahdu - tosin tarinan mukaan kuski on joskus rahdannut 5-6 kuutiota muuttolaatikoita nupin ja peräkärryn välissä avoimella lastaussillalla kun sovitut tavarat eivät mahtuneetkaan konttiin). Kärryn hän jättää sitten jonnekin Hampurin lähelle josta ottaa mukaan toisen kärryyn ja suuntaa Köpikseen, jonne meidän kontti jää odottamaan kunnes he saavat kasattua täyden rekkakuorman Itävaltaan. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ehkä ne kuitenkin tietävät mitä tekevät. Kamoilla ei kuitenkaan ole kiire kun ei meillä sitä asuntoakaan ole vielä, joten ehkä noita kuormia on sitten fiksua yhdistellä.

Lauantain vietimme siivoamalla kämpän taas myyntikuntoon. Kämppä on ollut myynnissä jo pari kuukautta, ja porukkaakin on käynyt, mutta kukaan ei ole ymmärtänyt tarjousta tehdä. Toivotaan että alkuvuonna tärppää.

Tätä kirjoittaessa olemme jo itsekkin matkalla Graziin. Parhaillaan istumme Arlandan loungessa ja odotamme jatkolentoa. Mutta en ehkä vieläkään ole täysin sisäistänyt että olen sinne muuttamassa, enkä taas kerran lyhyellä reissulla kuten aina tähän saakka....

Graz

Uusi kotipaikkamme tulee siis olemaan Graz, joka on vähän Tamperetta suurempi kylä jossa Wikitravelin mukaan on noin  285.000 asukasta. Kiinni kasvaneet taajamat mukaan laskettuna  (Graz + Graz-Umgebung) populaa on noin 400.000. 

Styriassa (Styria, Steiermark), elikkäs osavaltiossa jonka pääkaupunki Graz on, asustaa noin 1.2 miljoonaa ihmistä.

16% Grazin asukkaista on ulkomaalaisia, ja lisäksi siellä on  myös kuusi yliopistoa, jossa on noin 40k opiskelijaa. Joten ehkä tuonne joukkoon sulautuu vaikken kovin sujuvaa itävaltaa vielä puhukkaan...

Graz sijaitsee Itävallan kaakkoisosassa, suhteellisen lähellä Sloveniaa ja Unkaria. Ja onhan siinä lähellä vaikka mitä muutakin. Alla olevassa kartassa sisempi kehä on 200km etäisyydellä Grazista ja ulomman ympyrän säteenä on 500km. 

Parissa tunnissa siis ajaa Välimerelle tai Alpeille, ja muutaman tunnin ajomatkan päässä on monta houkuttelevaa viikonloppukohdetta.  Jos en pahasti väärin laskenut, 500km ympyrä taitaa osua jopa 14 maahan: Itävalta, Liechestain, Sveitsi, Saksa, Tsekki, Puola, Slovakia, Unkari, Romania, Serbia, Bosnia Herzegovina, Kroatia, Slovenia, Italia......

Siis melkein sama kuin kotona Tampereella, jossa suunnilleen samojen etäisyyksien päähän jäävät Yyteri, Himos, tai eksoottinen Kuopio…